Työnohjauksen hinnasta keskustellaan aika ajoin työyhteisöissä.Siinä vaiheessa, kun mitään suurempia ongelmia ei ole, työnohjaus saatetaan mieltää kalliiksi. ”Meidän budjetissa ei ole varattu siihen määrärahaa”, kuulee usein sanottavan. Ja silloinhan se on ongelma työnohjausta tarvitsevalle tai sitä haluavalle. Yhä useammat työyhteisöt kuitenkin varaavat kokemustensa perusteella vuosittain budjettiinsa määrärahaa työnohjausta varten ja pitävät sitä välttämättömänä. Työnohjaus mielletään nykyään jo enemmän oman työntekijän ammatillisuuden huoltamiseksi, ei enää yksistään kriisityökaluksi, joka kutsutaan paikalle, kun työn tekeminen on jo vaikeutunut tai käynyt mahdottomaksi.

Työnohjaus on aika ja tila, jossa saa koulutetun työnohjaajan, ajattelun, kysymysten ja erilaisten näkökulmien ammattilaisen kanssa tarkastella työyhteisön työtä, omaa työtään ja työn herättämiä tunteita. Se on aika, jossa saa tavoitteellisesti ja luottamuksella pohtia ääneen, reflektoida, ideoida, käydä dialogia, jotta sekä oma että työyhteisön toimijuus paranisivat!

Auton huoltamiseen käytetään vuosittain paljon rahaa. Oman ulkonäön huoltaminen vie meiltä jokaiselta kuukausittain rahaa, kenellä pienemmän, kenellä suuremman budjetin mukaan. Eikö vähintäänkin yhtä tärkeää olisi oman ”työmielemme” ja työssä jaksamisemme hoitaminen niin, ettemme liikaa kuormitu ja pystymme vapaa-ajallamme palautumaan ja rentoutumaan ?Tosiasiassa työnohjauksen hinta tulee aina takaisin joko parempana työskentelynä, parempana toimijuutena tai sairaslomien vähentymisenä tai niiltä välttymisenä.

Jo kahden tai kolmen viikon sairasloman hinnalla olisi asianosaiselle pystytty maksamaan koko vuoden työnohjaukset !

Tästä näkökulmasta työnohjaus on vähintäänkin edullista. Ja mikä tärkeä ja arvostava kädenojennus työnohjauksen tarjoaminen onkaan työnantajalta työntekijälle! Työnantaja antaa aikaa, jolloin voi kenenkään häiritsemättä pohtia ajattelun ammattilaisen kanssa omaa työtä, yksin, tiimissä, ryhmässä tai koko työyhteisön voimin! Ei riitä, että työpaikoilla satsataan digitalisaatioon, vaan vielä tärkeämpää on satsata työntekijöiden aivoihin, ajatteluun ja mieleen, ettei liikakuormittuneen työntekijän ”kovalevy tule liian täyteen ja lakkaa kokonaan toimimasta”!