Kolmen antoisan työnohjausvuoden aikana olen saanut kohdata paljon erilaisia ihmisiä.
Nöyräksi vie mielen, kun ihmiset avaavat työnohjauksissa monenlaisia itseä ja omaa työtä koskevia
asioita. Varsinkin yksilötyönohjauksissa puhe kääntyy välillä myös työhön vaikuttaviin
yksityiselämän käänteisiin, vaikuttaahan työssä jaksamiseen, työmotivaatioon ja moneen
muuhunkin asiaan myös se, miten yksityiselämämme sujuu. Kun asiakas tietää, että työnohjaaja
on vaitiolovelvollinen, hän voi vapaasti ottaa keskusteluun myös yksityiselämänsä asioita.
Näissä kohtaamisissa jaamme iloja, onnea, ihmettelyä, epävarmuutta, kipuja ja suuriakin suruja ja
aina nämä asiat antavat keskusteluumme myös lisäperspektiiviä ja ymmärrystä siihen, miten
työelämä sujuu ja miten asiakas jaksaa ottaa vastaan ja käsitellä työn herättämiä tunteita ja
vastata työelämänsä haasteisiin.

Vaikka työelämää käsittelevässä julkisessa keskustelussa puhutaan eri ”hatuista”, eri rooleista tai
vaikkapa ”työminästä ja kotiminästä”, olemme kuitenkin kokonaisia ihmisiä, inhimillisiä ihmisiä
tunteinemme, heikkouksinemme, vahvuuksinemme ja voimavaroinemme. Yksi osa-alue vaikuttaa
toiseen. Onnemme kotona näkyy onnellisena mielialana työssäkin, yksityiselämän suru heijastuu
silmistämme ja olemuksestamme työssä vaikka emme sitä sanoittaisikaan.

Olen saanut työn, jossa ihmiselämän koko kirjo näkyy. Tapaan kuukausittain hoitoalan ihmisiä,
joiden kuorma on korona-aikana ja jo aiemmin ollut väliin aivan kohtuutonta. Henkilöstöä on
vaikea saada riittävästi työn määrään nähden tai henkilöstöä ei voi kustannussyistä palkata
riittävästi. Silti he jaksavat miettiä työtään hoidettavien ihmisten tarpeen kautta.
Terveydenhoitohenkilökunta pohtii, pystyvätkö he palvelemaan riittävästi asiakkaita ja
palvelutalojen työntekijät murehtivat, kun eivät ehdi olemaan riittävästi läsnä asukkaillensa
tai eivät ehdi järjestämään heille arkirutiinien lisäksi riittävästi virkistystoimintaa.

Lastensuojelussa työskentelevät sosiaalitoimen työntekijät kokevat riittämättömyyttä isojen
asiakasmäärien vuoksi, ja perhehoitajat joutuvat olemaan välillä liian yksin sijoitettujen
lasten vaativien tuentarpeiden, koulupalaverien ja erilaisten terapioiden keskellä.

Koulujen ja varhaiskasvatuksen henkilökunta on purkanut kohtaamisissamme, yksilö-, ryhmä- ,
tiimi – tai työyhteisötyönohjauksissaan riittämättömyydentunteitaan, kun eivät ehdi olla niin
paljon läsnä lapsille kuin toivoisivat. Ja koronapandemia on tuonut aivan ennen näkemättömän ja
ennen kokemattoman lisänsä kaikkeen.

Eri alojen esimiehet taas ovat tuoneet esille huoltansa alaistensa jaksamisesta ja siitä, että vaikka
he kuinka näkevät ja kuulevat työntekijöidensä tarpeen lisähenkilöstöresurssille tai vaikkapa
sisäilmoiltaan puhtaille toimitiloille, heille osoitetut määrärahat eivät vain riitä, vaikka kuinka olisi
halua tarjota alaisille parempia toimintaedellytyksiä.

Miten suuri kunnioitus herääkään näitä kaikkia ihmisiä kuunnellessa! Miten paljon sisua asuukaan
suomalaisissa toimijoissa! Miten äärimmäisen tunnollisesti, vastuullisesti ja sydämellä tehdään
työtä Suomen työpaikoissa. Ja ellei tehdä, ellei jakseta tehdä, taustalla on aina ongelmia, liian
suuria haasteita, jotka syövät jaksamista. Taustalla voi olla ongelmia toimintakulttuurissa, asioita,
joihin ei ole ollut aikaa paneutua riittävästi niin, että koko työyhteisö pystyisi toimimaan samojen
tavoitteiden suuntaisesti. Taustalla voi olla niin monenlaisia asioita, jotka työnohjaus pystyy nostamaan esille ja tarttumaan ja pureutumaan niihin niin, että jokaisen työntekijän toimijuus ja
koko työyhteisön toimijuus paranee.

Työnohjauksen tavoite on aina toimia niin, että jokaisen yksilön ja koko työyhteisön toimintamah-
dollisuudet paranevat. Työnohjauksen tärkeä tehtävä, on purkaa työn herättämiä tunteita ja etsiä
niille ymmärrystä, mutta nousta niistä sitten kohti ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia.
Työnohjauksen tarkoitus on käydä keskustelua avoimen pöydän ääressä niistä asioista, jotka
nousevat juuri kyseisen asiakkaan tarpeista ja tavoitteista.

Miten työnohjauksella siinä onnistutaan, mitkä ovat ne keinot ja välineet, se on jo toinen tarina.
Jokaisessa kohtaamisessa kolmena työnohjaajavuotena olemme kuitenkin saaneet asioita esille
avoimen pöydän äärelle, mutta, ei sovi unohtaa, että onnistunut työnohjaus vaatii aina asiakkaan,
joka on valmis tekemään työtä ja ottamaan myös henkilökohtaisesti itse vastuuta työnohjauksen
onnistumisesta!

Malttamattomana odotan alkavaa syksyä ja näitä kohtaamisia! Mukava tavata Sinut, Sinä tuttu
asiakkaani aiemmista kohtaamisista! Tervetuloa työnohjauksiin, Sinä uusi, tänä syksynä aloittava
asiakkaani! Kohdatkaamme taas puhtaan pöydän äärellä, lähtekäämme yhdessä työhön itsemme
ja työyhteisömme hyväksi ! Hyvää alkavaa syksyä Sinulle !